Ella Vihelmaa: Ekologiset ilonaiheet

Kun olin pieni, ihmistä ihmeellisemmän maailman lumous tempaisi usein minut mukaansa. Kuuntelin puiden huminaa. Katselin liikkuvia lehtivarjoja. Imin mettä kukista. Suosikkipuuhiini kuului kylväminen ja kitkeminen, ja mieluusti myös piirsin kasveja sekä eläimiä.

Pienestä pitäen tajusin senkin, että metsä, niitty tai lähde ei ole itsestäänselvyys. On olemassa muita maailmoita, kuten ruuhkainen autotie, jolla on sattunut kolari.

Kouluiästä asti olen tehnyt elonkirjoa vaalivia valintoja siinä toivossa, että pysyisin yhteydessä asioihin, jotka minulle ovat tärkeitä. Harva voi kulkea läpi elämänsä puiden huminassa, mutta elämän edellytyksiä säästävien tekojen kautta tunnen osallisuutta kokonaisuuteen, minne ikinä päädynkin.

Samalla olen pohtinut, millaisen maailmankuvan puitteissa kestävät valinnat alkavat tuntua merkityksellisiltä. Miksi yksi ammentaa elämäniloa samoista valinnoista, jotka toisen silmissä ovat tylsiä uhrauksia? Miksi kierrätys on yhdelle pelkkä ulkoa asetettu vaatimus, toiselle palkitseva rituaali?

Vaikka metsien suojelu vaatii paperin käytön kohtuullistamista, kirjallisuus tukee merkittävästi ekologista elämäntapaa. Lukeminen ja kirjoittaminen pitää maailman liikkeessä, vaikka ei ostaisi uutta tai matkustaisi minnekään. Näkökulmien vaihtelu tuo halun jättää elämisen edellytyksiä niille, jotka elävät kaarnan koloissa ja karikkeen kätköissä.

Niin tärkeitä kuin kirjat minulle ovatkin, oli monen sattuman summaa, että ekologisten käytäntöjen merkityksellisyyttä käsittelevistä mietteistäni tuli oikea kirja – sellainen, jonka voi lainata kirjastosta tai ostaa marketista.

Nelikymppisenä sain omistautua kahdeksi vuodeksi ympäristötieteen opinnoille, mikä toi mahdollisuuden monipuoliseen lukemiseen ja kirjoittamiseen. Virallisen suorittamisen ohessa saatoin työstää teemoja, joiden tutkiskelusta olin kauan haaveillut.

Jollain tasolla olin puntaroinut myös sitä, mikä kustantamo voisi kiinnostua hankkeesta, ja eräänä talvisena päivänä minulla välähti: Kirjapaja! Kirjapajahan on julkaissut Antti Nylénin ja Panu Pihkalan teoksia, joissa käsitellään ympäristökysymysten katsomuksellista ulottuvuutta. Kun olin ottanut yhteyttä Kirjapajaan, hanke sai nopeasti tuulta purjeisiin.

Jo alkuvaiheessa kerroin kustannuspäällikölle, että minua viehättävät monet Satu Kontisen suunnittelemat kannet, ja Satu suunnitteli kannen tähänkin kirjaan. Kannessa on kintsugi-kuppi, jonka kauneus perustuu kerran särkyneen esineen korjaamiseen. Laajemmin kuva herättää pohtimaan, millaista kauneutta ekologisissa käytännöissä on.

 

Kintsugi-menetelmässä säröjä ei pyritä kätkemään vaan sirpaleet liitetään yhteen kullalla. Tämä kiinnittää huomion menneisyyteen ja jatkuvaan muutokseen. Edes kirja ei ole lopullinen monumentti vaan kappale ajatusten virtaa, viitakerttusen laulua ja metsäretkellä käytyjä keskusteluja. Lukija voi poimia minkä hyvänsä sirpaleen ja tehdä siitä jotakin uutta.

 

Ella Vihelmaan teos Vähän enemmän vähemmän – Löytöretkiä kestävämpän elämään on ilmestynyt 8/2021

- Tutustu myös näihin -

Muistelmat poliittisesta lähihistoriasta ja Keskustan s...

lue lisää

Asumisen ratkaisut, monipaikkaisuus ja alueiden Suomi u...

lue lisää

Irja Askolan elämäkerta piirtää esiin lempeän piispan j...

lue lisää

JAA TIEDOTE