Irja Askolan elämäkerta piirtää esiin lempeän piispan ja ihmisen

Anne Mattsson kertoo teoksessaan Irja Askola – Elämäkerta (Kirjapaja) Suomen ensimmäisen naispuolisen piispan tarinan. Elämäkerta seuraa lasikaton rikkoneen lahjakkaan naisen vaiheita, kuinka Askola kasvoi yksinhuoltajaperheessä Lauritsalassa, eteni yliopistolta kansainvälisille areenoille, kirkon ykkösnaiseksi ja yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi. Teos luo intiimin kuvan ihmisestä, joka on aina puhunut tasa-arvon puolesta ja löytänyt yleisönsä myös runoilijana.

Kun Irja Askola vihittiin piispaksi syyskuussa 2010, murtui lasikatto, joka oli estänyt monen lahjakkaan naisen etenemisen urallaan. Tapaus sai paljon mediahuomiota, ja vuosien varrella piispa sai osakseen niin iloa ja innostusta kuin kritiikkiä ja ruokotonta vihapostia. Kirjassa Irja Askolan ura sijoitetaan kontekstiin, jossa yhteiskunta ja kirkko kulkevat yhtenäiskulttuurista kohti moniarvoista eurooppalaista yksilökulttuuria.

Askolan tie piispaksi poikkesi valtavirrasta. ”Hän sai uskonnollista kasvatusta kotonaan mutta ei elänyt pappisperheessä kuten useat merkittävät piispat ja muut kirkollista uraa tehneet”, Anne Mattsson kirjoittaa. ”Irjan kotitausta ohjasi häntä uskonnon suuntaan mutta pikemminkin juhlallisesta ja jäykästä kirkosta poispäin”, sanoo Mattsson.

Maailma avartui, kun Askola lähti yliopistolla vietettyjen assistenttivuosien jälkeen vierailevaksi tutkijaksi Chicagoon. Antoisa Amerikan aika kohtaamisineen kypsytti hänen päätöksensä olla jatkamatta väitöskirjan valmistelua ja lupaavaa tutkijanuraa. Osansa lienee silläkin, että tiedekunnan ilmapiiri sisälsi vallankäyttöä ja naisiin kohdistuvaa seksuaalista häirintää. Ajan tavan mukaan kukaan ei puuttunut häirintään eikä siitä puhuttu.

”Chicagon jälkeen Askola pikemmin teki teologiaa kuin luki ja kirjoitti siitä. Genevessä ja Itä-Euroopassa hänen esikuvikseen tuli kehittyvien maiden naisia, jotka käyttivät teologiaa diakonian ja muun toimintansa välineenä”, Mattsson kirjoittaa. Genevestä Suomeen palatessaan hän jätti taakseen merkittävän kansainvälisen työn ja tärkeän ihmisuhteen.

”Askolan piispakausi on rohkaiseva esimerkki kirkossa”, Mattsson sanoo. ”Yhä useammalle suomalaiselle hänen maanläheisyytensä ja lempeytensä olivat juuri niitä merkkejä, joita he kaipasivat kirkossa ja yhteiskunnassa.”

”Irja Askola oli monessa suhteessa erilainen kuin muut piispat, eivätkä erot jääneet sukupuoleen. Hänen tapansa johtaa oli erilainen. Silti hän selvisi tehtävistään, menestyi ja uudisti kirkon käytäntöjä. Piispa Askola purki hierarkioita, turvautui toisten apuun ja hengellisenä sanomanaan levitti ’hyväksynnän tuoksua’ ja ’erimielisyyden etiikkaa’ eli kuunteli kriitikoitaankin.”

Valtiotieteiden lisensiaatti Anne Mattsson on helsinkiläinen tieto- ja oppikirjailija, historiantutkija ja opettaja. Hän on erikoistunut naisten elämäntarinoihin ja kirjoittanut aiemmin Sylvi Kekkosen, Seela Sellan ja Tellervo Koiviston elämäkerrat.

Irja Askola (s. 1952) on Suomen evankelisluterilaisen kirkon ensimmäinen naispuolinen piispa. Hän toimi Helsingin hiippakunnan piispana 2010–2017. Ennen piispakauttaan hän teki merkittävän kansainvälisen uran Euroopan kirkkojen konferenssissa Genevessä. Helsingin yliopisto vihki hänet teologian kunniatohtoriksi 2017. Askola tunnetaan myös lukuisista runoteoksistaan sekä kannanotoistaan tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja monikulttuurisuuden puolesta.

Anne Mattsson: Irja Askola. Elämäkerta. Kirjapaja 2021. 336 s. Päällys Anna Makkonen. Kl 99.1. ISBN 978-952-354-247-1.