Laura-Maria Hyttinen ja Anna Lepistö: Herkkää arkea – erityisherkkänä työssä ja vapaalla

Emme vieläkään oikein tajua, miten tällaiset ujot, hiljaiset herkkis-introvertit päättivät kirjoittaa ajatuksiaan julkiseksi, mutta onneksi rohkeus riitti ja teimme niin! Esikoiskirjamme Herkkää arkea – erityisherkkänä työssä ja vapaalla ilmestyi viime keväällä. Olemme olleet ystävyksiä jo yliopistosta saakka ja kirjoittaneet paljon yhdessä, joten kirjan kirjoittaminen tuntui varsin luontevalta jatkumolta yhteiselle polullemme.

Halusimme tehdä teoksen, josta kumpuaisi vertaistukea ja kannustusta tehdä omannäköisiä ratkaisuja omaan vapaa-aikaan ja työelämään. Näin me olemme kompuroineet ja oivaltaneet, miten on sinun kohdallasi? Meidän lisäksemme kirjassa pääsee ääneen 45 ihanaa herkkää ihmistä, joiden arkeen pääsimme kurkistamaan mitä moninaisimpien tarinoiden kautta. Halusimme myös, että kirja olisi mahdollisimman helppolukuinen ja selkeä, eli kaikkien saatavilla ilman vaikeita tieteellisiä koukeroita ja kaavioita. Palautteesta päätellen olemme onnistuneet tässä yrityksessämme ilmeisen kivasti.

Herkkää arkea keskittyy tarkastelemaan tavallista arki- ja työpäivää herkän ihmisen näkökulmasta. Herkän arki ei ole aina perhosia ja kukkasia, vaikka kuinka niin haluaisimme. Väsymme, kuormitumme ja ahdistumme asioista, joista toiset eivät ahdistu ja teemme jatkuvasti pakosuunnitelmia A,B ja C, vaikka kyseessä olisi päivittäinen kauppareissu tai työpaikan lounastauko. Työpaikalla käytämme suunnattoman paljon enemmän energiaa pelkkään olemiseen ja ajattelutyöhön kuin työkaverimme ja podemme huonoa omaatuntoa siitä, ettei oma panoksemme näy lopulta oikein mitenkään. Se on välillä todella turhauttavaa! Olemme aivan loistavia työntekijöitä ja omaamme useimmiten erinomaiset alaistaidot, mutta kuka ne huomaisi, jos emme pääse haastattelua pidemmälle? Miten kehtaa sanoa, että en jaksa yhtä pitkää työpäivää kuin muut? Olenko huono työntekijä, jos en selviäkään uupumatta?

Etenkin ruuhkavuosissa myös arjen palikoiden järjestäminen ja asettelu vaatii usein melkoisia jonglöörin taitoja, joten herkkien on ollut pakko oppia laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen. Valitettavan usein oma jaksaminen jää taka-alalle, vaikka juuri se auttaisi koko pakkaa pysymään paremmin kasassa. Jos jaksaisimme jo työssä paremmin, emme tarvitsisi ehkä niin paljon aikaa toipumiseen ja ehtisimme ehkä samalla huomata myös herkkyytemme hienot puolet paremmin? Olemme halunneet tuoda mukaan myös herkkää hermostoa helliviä ja hoitavia tekijöitä, erityisesti vapaa-ajan inspiroivia ja mieltä rauhoittavia puuhia.

Emme voi aktiiviselle hermostollemme mitään, sillä varautuminen, suunnittelu ja kaikkien mahdollisten näkökulmien tarkastelu on meidän luontainen tapamme toimia. Eläinlaumassa suojelijoista on ollut hyötyä, mutta nykyihmisen elämässä tällainen kuormitusalttius on useimmiten vain haitta. Olisi todella tärkeää oppia löytämään niitä kohtia, joissa mopo lähtee käsistä ja torni tuntuu aina romahtavan. Jos ymmärtää paremmin oman toiminnan logiikkaa ja tunnistaa tilanteita, joissa ahdistus nousee tai kuormitus tuntuu muuttuvan liian suureksi, on helpompaa tehdä muutoksia omaan toimintaan ja muokata ympäristöään paremmin itselleen sopivaksi.

Ensikertalaisina koko kirjantekoprosessi oli jännittävä ja opimme siitä valtavasti. Onneksi Kirjapaja otti kopin ideastamme ja saimme avuksemme maailman parhaat kustannustoimittajat! Ilman näiden ihanien ihmisten panosta miettisimme edelleen keittiössämme, mitä teemme kaikkien näiden materiaalien kanssa. Opimme, ettei introverteinkään kirjailija pärjää yksin, vaan tarvitsee rinnalleen tiimin, joka osaa neuvoa, auttaa ja kulkea rinnalla pohtimassa mitä ihmeellisimpiä asioita. Olemme äärimmäisen otettuja ja kiitollisia siitä, että meillä oli mahdollista toteuttaa pienestä tytöstä saakka kytenyt unelma omasta kirjasta. Kannattaa selkeästi unelmoida, sillä unelmat voivat joku päivä toteutua! Saa nähdä, millaisiin unelmiin yhteinen polkumme vielä jatkossa vie.

Reipasta syksyä sekä ihanaa, herkkää ja omannäköistä arkea!